kanasiivet julkkareissa

Savu nousee – julkkareiden jälkeen

kanasiivet julkkareissa
Alabaman wingssit maustetaan runsaalla, tulisella rubilla ja dipataan lähes kirpeään etikkaiseen kastikkeeseen

Olen tässä lähinnä ihaillut valtavaa kukkamerta, joka julkkareista kotiin kulkeutui. Siinä kukkien äärellä vasta oikeastaan ehtii tajuta, että tämä työsarka on nyt päätöksessä. Julkkareissa on jotain samaan tapaan erityistä kuin ylioppilasjuhlissa; niissäkin juhlitaan tehtyä työtä ja samaan aikaan ollaan uuden kynnyksellä. Ja kaikki ne ihmiset elämäni varrelta. Kyllä siinä seuraavana päivänä pala oli kurkussa liikutuksesta. Tällaisia onnellisia juhlia ihmisen elämään mahtuu vain muutama. Kiitos teille kaikille jotka iloitsitte kanssani tästä päivästä:)

 

Ja sekin oli ihan erityisen liikuttavaa, että sain kirjan ensi kertaa käsiini vasta juhlissa. Olihan sitä näytöllä katseltu jo pitkään, oikoluettu ja korjattu, tiivistetty ja muokattu niin monen monta kertaa. Mutta siinä se viimein oli; kansissa ja paperilla. Ja tuntuihan se vähän uskomattomalta että kaikki ne iteroinnit, villit kokeilut ja ahaa-elämykset lopulta muodostivat niin eheän kokonaisuuden. Tekemällä oppii äiti ja isä ovat aina opettaneet ja rohkaisseet tarttumaan haasteisiin. Ja tottahan se on; opin valtavasti siitä mikä toimii kirjassa ja mikä ei.

Ja täytyy sanoa, että en koskaan kuvitellut saavani niin paljon apua Otavalta, kuin sitten oikeasti sain. Kun lähdin projektiin ajattelin, että olisin paljon enemmän yksin. Olikin ihanaa huomata että sain tukea, neuvoja, ohjausta ja kannustusta kuin missä tahansa työssä. Harvinaista herkkua yrittäjälle:) Erityisesti kuvia jännitin, koska minulla ei ollut projektissa mukana erillistä ammattivalokuvaajaa, vaan otin kuvat itse. Siskot kokkaa- kuvat on otettu arjesta, yleensä täysin petaamatta juuri ennen kuin ruoka katoaa nälkäisiin suihin. Kirjan kuvissa halusin, että ruoka näyttää oikealta ja kuvamaailma on lähtökohtaisesti ruuanlaittoa tukevaa ja ”mun näköistä”. Mutta kirjan kuvien ottaminen on eri juttu kuin blogikuvien; rajaukset on huomioitava eri tavalla, valon kanssa on paljon tarkempaa eikä kuvissa saa olla keltaisia puutarhaletkuja taustalla;) Mutta siihenkin sain tukea; lähetin kuvia katsottavaksi pariin kertaan ja Otavan graafiset ammattilaiset neuvoivat mikä toimii ja mikä ei. Sain oppia ja kasvaa myös kuvaamisessa ja se oli OK. Upea juttu.

Tunnelmia julkkareista
Puhelimeen tarttuneita kuvia: Chris kokkasi, minä kerroin kirjasta ja kirjoitin omistuksia…

Kirjan täsmällisyydestä on kyllä kiittäminen suurelta osalta myös kustannustoimittajaani Päivi Syrjästä, joka kysyi ja kannusti, kyseenalaisti ja haastoi. Kirja napakoitui niiden usean iteraation aikana ihan valtavasti. Jos Siskot kokkaa – onkin ollut aina rakas harrastus, kirjaan suhtauduin kuin toiseen työhön päivätyöni ohessa.

Yhteistyö on voimaa, täytyy tässä kiitollisena todeta.

Ja mitä tulee jatkoon, ajattelin pistää pystyyn tämmöisen blogin BBQ- harrastuksen edistämiseksi Suomessa ja toki myös kirjan myynnin lisäämiseksi 😉 Suunnitelmana on kehittää tästä blogista paikka, jonne kirjoittelen niitä projekteja, mitkä eivät kirjaan mahtuneet. Jatkan pohdintoja siitä, missä kirja muodostaa hyvän lähtökohdan ja teen tänne ajankohtaisiin tuotteisiin liittyviä esittely- ja yhteistyöpostauksia. Kaikki yhteistyökumppanit kokoan selkeäksi listaksi ja postauksiin teetän ”leiman”, jotta kaupalliset yhteistyöt eivät jää epämääräiseksi salaisuudeksi. Mun ajatus on, että yhteistyöpostauksilla kehitetään jotain sellaista kivaa sisältöä ja tempauksia, johon muuten ei rahkeet riittäisi. Kerään tänne myös kaikki vanhat siskotkokkaa- savustusjutut helpommin selattavaksi listaksi jotta niitä olisi kätevämpi löytää suht laajaksi kasvaneesta blogista. Ja tietenkin haluan käydä keskustelua low & slow savustamisesta ja ulkona kokkauksesta ylipäätään joten tervetuloa kysymään, kertomaan, neuvomaan ja oppimaan yhdessä meidän kanssamme. Kaikki asiallinen keskustelu aiheen ympärillä on tosiaankin toivottua.

Valtavan iso kiitos vielä kaikille juhlista, jäävät mieleeni ainiaaksi.

Julkkareiden sponsoreina olivat Otava, Naapurin maalaiskana, Poppamies ja Reinin liha. BBQ-kursseja vetävä Chris Paton kokkasi juhlaruuat ja ystävät ja kylänmiehet olivat talkoissa. Ja vieraat, te teitte juhlasta erityisen. Isot kiitokset kaikille!

p.s. Kamerakin mulla oli juhlissa mukana, mutta yhtään kuvaa siihen ei tullut. 🙂 Niinpä rakkaat bloggaajakollegat, jos teillä on kivoja kuvia mun julkkareista, lähettäkää pari mulle vaikka maililla, mielelläni ottaisin muutaman omiin arkistoihin muistoksi. 🙂

 

2 kommenttia

  1. Oli sitten parhaimman makuiset julkkarit IKINÄ! ONNEA VIELÄ! Et oo muuten pelkästään keittokirjailija, savu nousee kirjan on kirjoittanu TIETOKIRJAILIJA. Mun puhelimen kamera on rikki. Eli mullakaan ei oo kuvia….

    • Leena Ketonen

      Kiitos Nanna.

      Voi, no pitää toivoa että jollain olis joku kuva 🙂 Se järkkäri unohtu siinä hässäkässä takahuoneeseen. Oli kivasti porukkaa, mutta se tarkoitti myös, että en kyllä ehtinyt muuta kuin tavata ihmisiä ja kirjottaa nimeäni. Vinkiksi vaan tuleville kirjailijoille. 🙂

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*